Osa 22: maaliskuu 1867-marraskuu 1870

Suurten nälkävuosien olosuhteet 1867-68 olivat senaattori ja finanssipäällikkö Snellmanille todellinen haaste, johon hän oli oikeastaan valmistautunut 1840-luvulta saakka. Aina Saima-lehdestään asti Snellman oli kehittänyt askel askeleelta lehtikirjoituksissaan hätäfilosofiaansa, jota hän yritti nyt senaattorina johdonmukaisesti toteuttaa. Keisari ei voinut ruokkia loputtomiin kansaa, koska valtion kassa ei ollut pohjaton. Snellmanin mukaan valtio ei saanut holhota, vaan sen piti rohkaista ihmisiä selviytymään kriisistä omin voimin. Nämä periaatteet hän toi esiin virallisen lehden artikkeleissa. Artikkeleiden sisältö kulki käsi kädessä senaatin päätösten kanssa niitä täydentäen ja yrittäen helpottaa niiden toimeenpanoa. Kirjeenvaihdon välityksellä Snellman organisoi viljanjakelua yhdessä läänien kuvernöörien, kauppiaiden ja pankinjohtajien kanssa. Normaalien senaatinasioiden ohella aatelissäätyyn korotettua Snellmania työllisti osallistuminen vuoden 1867 valtiopäiville. Välirikko uuden kenraalikuvernöörin kanssa Riihimäen-Pietarin radan rakentamisesta johti Snellmanin eroon senaatista maaliskuussa 1868. Kesällä 1869 hän aloitti Suomen Hypoteekkiyhdistyksen johdossa.