Osa 21: helmikuu 1865-helmikuu 1867

Monien vaikeuksien kautta Snellman sai rahanuudistuksen, eli asetuksen Suomen markasta, päätökseen. Snellmanin suurta yhteisymmärrystä venäläisten kanssa ja luottamusta hänen asiantuntemukseensa kuvastaa pyyntö saada Snellmanilta lausunto Venäjän omasta rahanuudistuksesta. Samaan aikaan  Snellman laati myös painovapauslakia ja hallintolaitoskysymystä koskevat laajat muistiot valtiopäiviä varten.

Suurten nälkävuosien olosuhteet 1867-68 olivat senaattori ja finanssipäällikkö Snellmanille todellinen haaste, johon hän oli oikeastaan valmistautunut 1840-luvulta saakka. Aina Saima-lehdestään asti Snellman oli kehittänyt askel askeleelta lehtikirjoituksissaan hätäfilosofiaansa, jota hän yritti nyt senaattorina johdonmukaisesti toteuttaa. Keisari ei voinut ruokkia loputtomiin kansaa, koska valtion kassa ei ollut pohjaton. Snellmanin mukaan valtio ei saanut holhota, vaan sen piti rohkaista ihmisiä selviytymään kriisistä omin voimin. Nämä periaatteet hän toi esiin virallisen lehden artikkeleissa. Artikkeleiden sisältö kulki käsi kädessä senaatin päätösten kanssa niitä täydentäen ja yrittäen helpottaa niiden toimeenpanoa. Kirjeenvaihdon välityksellä Snellman organisoi viljanjakelua yhdessä läänien kuvernöörien, kauppiaiden ja pankinjohtajien kanssa.